30.3.2020 maanantai: johtohommia

  • tehnyt
Merikoski kuohuu

Aamu alkoi aamukävelyllä.  Oikeasti näistä ei jää juuri mitään mieleen, herättele ajatuksia. Mieleni harhailee podcasteja kuunnellessa aivan muualle. Mutta tulipahan käveltyä päivän ekat 5000 askelta.

Samalla hahmottelin eri valotusaikoja Merikosken kuohuissa. Tai no, vain yksi luukku oli auki joten kuohut olivat puolikkaat. Artikkelikuvaksi päätyi nopeimmalla valotusajalla otettu, hitaat ajat… no, ei ne minun silmissä tässä tilanteessa toimineet.

Aamukahvi ja Hesarin luku.

Koneella sähköpostit haltuun ja sitten Valoa kohti -nettiseminaari auki. Puhumassa olivat Tomi Kaukinen, Helena Åhman ja Pata Degerman. Yhteys pätki aluksi, vasta viimeinen Pata-osuus tuli kokonaisuudessan läpi ilman että stressikäyräni nousi kattoon.

Nyt poikkeustilassa on tarjolla varsin paljon erilaisia webinaareja ja koulutuksia. Teknisistä ongelmista huolimatta tässä nyt oli ”ihan oikeista” puhujia, jotka jos eivät ruokkinut aivokuorta ajattelemaan tai toimintaan niin ainakin tarjosivat jees viihdettä.

En suinkaan vain katsonut webinaaria, vaan niputin kasan vuosien varrella kertyneitä  johtoja, setvin nipun usb-latureita – niitä kämppä täynnä, vaan sujuvasti ostelen myös lisää kun en muista entisten olemassaoloa –  ja pussitin muita tosi tärkeitä asioita. Näin sain pelattua työhuoneen nurkasta säilytyslaatikon pois ja kasan ennestään tuntemattomia villakoiria kirmailemaan lattialle.

Johtohässäkkä

Johtohässäkkä

Samalla kasasin käytettyjä paristoja ja pienen vuoren elektroniikkaromua vuosien varrelta odottamaan Ruskossa käyntiä. Ehkäpä huomenna, jos ensin uskallaudun kellarin häkkivarastoon katsastamaan josko sieltä haluaa jotain samaan kyytiin.

Tunnelmaa Pilpasuon tiellä

Tuuppasin perseeni pitkästä aikaa polkujuoksemaan.

Juoksu oli perus juoksu, kunto on kohonnut epätoivon hetkistä ihan mukavia lenkkejä tarjoavalle tasolle.

Tiellä oli kuitenkin tänään enemmän tunnelmaa.

Mennessä ajelin henkilöauton perässä kohti parkkipaikkaa kun kilsa, puolitoista ennen auto edelläni yritti pienessä alamäessä väistää ”hassusti pysäköityä” autoa. Pysähtyi. Yritti päästä ajourasta pois. Yritti peruuttaa. Aloitti torikokouksen koiranulkoiluttajien kanssa.

Seurasin parinkymmenen metrin päässä tapahtumia ja katselin taustapeiliin kun perässäni yrittää lähteä ohittamaan minua katiskallaan. No, ehkäpä huomasi, että edessä tie on tukossa – tai sitten auto ei vaan noussut urista ylös.

Lopulta rohkaistun ja saan nostettua perseeni penkistä ja ajoneuvosta ulos. ”Hassusti parkkeerattu” Bemari oli ajautunut mäessä jäisellä tiellä ulos ja keula oli syvällä ojassa, perä puoliksi tiellä. Edelläni ajanut auto ei ollut reagoinut mäen laella nostaa renkaitaan urista jotta pääsisi ohi. Eikä pito piisannut enää korjata ajolinjaa tai peruuttaa ylämäessä takaisin mäen laelle. Olin nelivedolla liikkeellä ja vetoliinakin löytyi, joten tarjouduin auttamaan ja vetämään henkilöauto takaisin mäen laelle. Pito piisasi jopa tähän hinaukseen. Bemari puolestaan olisi kotterolleni liian raskas ja vaurioitumisen vaarakin oli ilmeinen joten karkasin paikalta lenkille.

Lenkin jälkeen autolle palattuani tihrustin tiellä peruuttavaa henkilöautoa. Rouva autosta kyseli, pääseekö toista kautta pois, koska normireittiä kaupungin suunnassa on iso lavettiauto poikittain tiellä.

Kerroin vastakkaisestakin suunnasta pääsevän pois, mutta pitkä ajo, tosi jäinen ja mahdollisesti muutenkin huonokuntoinen tie. Suosittelen lähinnä tällaisten jumalan hylkäämien miesten vahingossa eksymisen jälkeen ajeltavaksi… kerroin, että lavetti on todennäköisesti Bemaria nostamaan tullut hinausauto eikä mitään hätää sen puolesta.

Rouva halusi antaa puhelinnumeronsa, että ilmoittelen josko normireittiä pääsee läpi. Hinausauto oli jo hoitanut noston ja oli tukevasti tiellä pitämässä jotain torikokousta minuuttikaupalla. Siirtyi sitten metsätien päälle jatkamaan isäntien juttutuokiota ja Pilpasuon liikenneruuhka alkoi hiljalleen purkautua.

Vielä oli kuitenkin tarjolla yksi poikkeama normaaliin matkantekoon. Vaalantien risteykseen tullessani oli auto risteysalueella Vaalantiellä parkissa ja rouvilla torikokous. Tällä kertaa aiheena oli kiinni saatu itekseen juoksennellut koira, jonka omistajuutta minultakin tiedusteltiin.

[youtube_advanced url=”https://youtu.be/yBgM9-dClNQ” width=”600″ height=”400″ responsive=”yes” controls=”no” autohide=”alt” autoplay=”yes” mute=”no” loop=”yes” rel=”no” fs=”yes” modestbranding=”no” theme=”dark” playsinline=”no”]

Päivän parhaat

[list icon=”icon: glass” icon_color=”#176620″ indent=”0″]

  • Puhelimeen vastattiin:
  • Karvaetäkaverin kasvain oli hyvänlaatuinen
  • Lenkki rullasi
  • Muutenkin jees ja aikaansaava päivä

[/list]